Koska olin intoutunut Alvar Aaltoon talvella -81, hautasin elektroniikkainsinöörin opinnot ja vaihdoin arkkitehtuurihaaveisiin eikä kohde voinut oll amuu kuin Aallon piirtämä Poli, jonne hakijoista sisään otettiin 4% sinä kesänä, jäin pisteen päähän. Välivuosi emäntäkoulussa valmensi kaikkeen normielämän käytännölliseen. Koska vappuna Annulla oli Myllylammella kylmä, istahdimme autoon, joka vei neljännesvuosisadan mittaiselle aviomatkalle, 3 lasta, maahenkeä ja sikataloutta terästettynä MTK:lla ja Alkuvoimalla. EU:n tarjoama elinkeinon päätuotteen hinnan lasku kompensaatioilla lievitetysti 60% yhdessä yössä auttoi lukemaan kirjakaupasta vahingossa käteen tarttunutta kesäyliopiston esitettä uusin silmin, joka on johtanut tämänhetkiseen saldoon n. 635 op. Tutkiva mieli ja kellonpurkajan asenne varusteina työuralla ovat harjanneet sammalta kupeiltä, vaikka aika vanhaksi tässä on jo päässyt, vuosimallia -62, mitä mietin: sodan loppumisesta oli silloin vähemmän kun minulla nyt esikoisen syntymästä. Rajan pinnassa se kaikki oli alati läsnä, joten ryhdyinkin rajojen rikkojaksi sosiaalisessa mediassa ja luokkaopetuksessa. Vielä toivottavasti pieni tovi aikaa keksiä, mitä isona voisi myös tehdä.